Maaliskuussa 1995 päätin kirjoittaa artikkelin "Laughter - the best medicine" (Nauru - paras lääke) My Doctor
-lehteen, jonka päätoimittaja olin. Kun löysin suuren
määrän tieteellistä kirjallisuutta naurun
vaikutuksista ihmisen mieleen ja kehoon, olin hämmästynyt
siitä että niinkin harvat ihmiset nauroivat ja
hymyilivät kotikaupungissani Mumbaissa. Amerikkalaisen toimittajan
Norman Cousinsin kirja 'Sairauden anatomia' teki minuun suuren vaikutuksen: Kirjassaan hän kuvaili kuinka hän nauroi itsensä terveeksi parantumattomasta selkärankareumasta.
Luin myös Kalifornian Loma Linda -yliopiston tri Lee S. Berkin
tutkimuksista, jotka osoittivat kuinka iloinen nauru
vähentää kehon stressihormonitasoa ja kuinka nauru
vaikuttaa positiivisesti myös ihmisen
immuunijärjestelmään.
Maaliskuun 13. päivänä 1995 neljän aikaan aamulla
käveleskelin ympäri olohuonettani ja sain yhtäkkiä
ajatuksen: jos nauru on niin terveellistä, miksi en perustaisi
nauruklubia? Päätin etten vielä julkaise artikkeliani,
meninkin sen sijaan erääseen julkiseen puistoon Mumbaissa ja
juttelin ihmisten kanssa nauruklubin perustamisesta. Ihmeellistä
tässä ajatuksessa oli se, että sain ajatuksen
neljän aikaan aamulla ja kolmen tunnin päästä
olimme jo toteuttamassa suunnitelmaa.
Joten tasan seitsemältä aamulla aloin juttelemaan
aamukävelyllään oleville ihmisille naurukerhon
perustamisesta. Aluksi ihmiset nauroivat idealleni ja kysyivät
olenko oikein kunnossa. He luulivat minun vitsailevan tai tulleen
hulluksi. Sain neljästäsadasta puistossa kävelyllä
olevasta ihmisestä neljä nauramaan yhtäaikaa
yhdessä puiston nurkassa. Ihmiset nauroivat aluksi koko
ajatukselle ja pilkkasivat sitä, mutta kun heille selvitettiin
naurun terveysvaikutukset, monet kiinnostuivat ja kerhon
kävijämäärät alkoivat kasvaa. Osanottajat
olivat enimmäkseen yli 40-vuotiaita miehiä, lisäksi
joukossa oli joitakin naisia ja lapsia.
Alussa osanottajat seisoivat ympyrässä ja pyysin yhtä
heistä astumaan ympyrän keskelle ja kertomaan hauskan jutun.
Ihmiset nauttivat ja tunsivat olonsa mukavaksi 10-20 minuutin
joka-aamuisen naurun jälkeen. Tämä menetelmä toimi
hyvin noin 15 päivän ajan, kunnes hyvien vitsien varasto
hupeni. Alettiin kertoa mauttomia ja loukkaavia vitsejä sekä
vitsejä, jotka kohdistuivat johonkin tiettyyn
ihmisryhmään, mikä sai ihmiset - varsinkin naiset -
vaivautumaan. Oli selvää, ettemme voineet turvautua vain
vitseihin, jos halusimme nauraa joka päivä. Vitsit
kiellettiin, ja päätettiin että kerhon jäsenet
nauraisivat ilman niitä.
Miten nauraa ilman vitsejä: Useimpien
jäsenten mielestä oli vaikea nauraa ilman mitään
syytä. Ajateltuani asiaa pitkään päädyin
ratkaisuun joka auttaisi ihmisiä nauramaan ilman vitsejä.
Tein jonkin verran tutkimusta ja tulin siihen tulokseen, että
suurimmat esteet ihmisen naurulle ovat estot ja ujous. Poistaakseni
nämä esteet pyysin kerhon jäseniä kokoontumaan
isommalla joukolla. Mitä suurempi ryhmä, sitä helpompi
kaikkien on nauraa. Kun nauru aloitetaan isossa ryhmässä se
on tarttuvaa ja ihmiset alkavat nauramaan pelkästään
katsomalla toistensa ilmeitä. Ehdotin että jokainen
jäsen nostaisi kätensä ylös taivasta kohti
nauraessaan: Tämä on helpompi nauruasento ja saa ihmisen
tuntemaan itsensä estottomammaksi. Jokainen naurutunti alkaa
hengitysharjoituksella. Jäsenet ojentavat kätensä
ylös ja vetävät syvään henkeä,
pidättävät sitä hetken ja uloshengittävät
asteittain. Tämä hengitysharjoitus on samantyyppinen kuin
joogasta tuttu pranayama--harjoitus joka auttaa kasvattamaan keuhkojen
hapenottokykyä ja kapasiteettia. Se myös helpottaa
nauramisessa. Syvän hengittelyn jälkeen jokainen jäsen
alkaa toistamaan: "ho-ho, ha-ha-ha". Kun hohotuksen ja hahatuksen
nopeutta kasvatetaan vähitellen, ihmiset purskahtavat
yhtäkkiä hersyvään nauruun ojentaen
käsiään ylös ja katsoen toisiaan kasvoihin. Kaikki
naurutyypit kestävät noin 20-30 sekuntia. Tämä
"ho-ho, ha-ha-ha" -harjoitus muistuttaa Kaphalbhati-nimistä
joogaharjoitusta, jossa liikutellaan/supistellaan palleaa ja
vatsalihaksia tietyssä rytmissä. Se helpottaa keuhkoja naurun
aloittamisen yhteydessä.
Kun iso joukko ihmisiä kokoontuu hohottamaan ja hahattamaan, koko
tila latautuu naurulla. Koska jokaisen on helppo ottaa osaa
tähän harjoitukseen, jokainen saa onnistumisen tunteen.
Tämä oli myös yksi askel kohti jäsenten
estottomuutta.
Yhtä aikaa nauraminen: Kaikkia
jäseniä pyydettiin nauramaan samaan aikaan ja noudattamaan
sessiota johtavan ohjeita. Tämä antoi
lähtölaskennan 1.. 2... 3. Opimme että silloin kun
kaikki alkavat nauraa samaan aikaan, naurun vaikutus on hyvä.
Katsekontakti on avain: Nauraessamme
huomasimme että jos katsomme vierustoverimme silmiin ja alamme
nauramaan, hänelle tapahtuu jotain ja hänkin alkaa nauraa.
Osallistujia kehotetaan katsomaan toistensa kasvoja, koska jokaisella
on oma luonteenomainen naurutyylinsä. Tämä vahvistaa
ärsykettä ja auttaa luonnollisen naurun aikaansaamisessa.
15 päivän jakson aikana luotiin useita muita naurutapoja,
esimerkiksi suu auki nauraminen, hiljaa nauraminen, huulet suljettuina
ja hymisemällä aloittaminen, puolinauraminen ja
cocktail-nauraminen. Tylsistymisen välttämiseksi otettiin
käyttöön myös joogaan perustuvia stimuloituja
naurutapoja. Tämä kannusti ryhmän jäseniä
leikkimielisyyteen. Toisin sanoen: ei ole ollenkaan vaikea nauraa ilman
vitsejä jos nauruharjoitus tehdään ryhmässä.
lähde: Dr. Madan kataria, www.laughteryoga.org
käännös: Elina Arola
